”Vanhuksena” SM-kisoissa

Niin se tämä 12-viikkoinen SM-uintiprojekti saatiin kunnialla päätökseen ja onneksi vielä terveenä. Vaikka koko kauteen mahtui paljon haasteita, niin päälimmäiseksi mieleen jäi hyvä fiilis ja hieno kokemus. Projektihan alkoi alun perin jo marraskuussa, mutta päättyi jo helmikuussa olkavaivoihin. Kun SM-kisoihin oli aikaa 12 viikkoa otin valmentaja Ari Ailioon uudelleen yhteyttä ja tehtiin suunnitelmat, joiden tavoitteena oli päästä kisakuntoon 12 viikossa. Toki tuon välinkin harjoittelin, mutta kovia treenejä en pystynyt uimaan pitkään aikaan. Haastaita on siis ollut, mutta loppujen lopuksi kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin. Iso kiitos Arille ohjelmista ja valmennuksesta!

Jatka lukemista ””Vanhuksena” SM-kisoissa”

Enää neljä päivää SM-kisojen alkuun

SM-kisaprojekti lähestyy loppuaan ja h-hetkeen, eli ensimmäiseen kisastarttiin on vajaat neljä päivää aikaa. Varsinaiset työt treenialtaassa sekä salilla on siis tehty eli kaiken pitäisi olla kunnon puolesta valmista.

Viime viikko oli haasteita täynnä, kun aiemmassa blogissani mainitsema kylkivamma vaikeutti treenaamista. Kävin tutulla lääkärillä viikon alussa näyttämässä kylkeäni ja hän epäili, että kylkilihaksissa on pieni lihasrevähdys. Viikko menikin ilman yhtään kunnollista kovavauhtista uintispurttia eli hyvin eri tavalla, mitä olen yleensä ennen tottunut kisojen alla tekemään. Potkuja pystyin toki tekemään maksimivauhtisina spurtteina ja ponnistuksetkin altaan päädyistä pystyin viikon edetessä tekemään jo täysin normaalisti, kunhan muisti kontrolloida keskivartalon lihaksia.  Jatka lukemista ”Enää neljä päivää SM-kisojen alkuun”

Ongelmat jatkuvat ja hermot on koetuksella!

Viimeiset puolitoista viikkoa meni treenien osalta hieman rikkonaisena, kun töiden ja ystävän 50-vuotisjuhlien takia en päässyt tekemään kaikkia treenejä ihan suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta kovat viikot oli jo takana, eli varsinaiset työt kisakunnon eteen oli jo tehty ja ohjelmassa oli lähinna vain ”kisakoneen” virittelyä. Jaksossa oli enää yksi hieman kovempi treeni, jossa pääfokus oli kahdessa rikotuissa 50-metrisessä sekä yhdessä rikotussa 60-metrisessä. Tämän harjoituksen pääsin vetämään työmatkalla huippuolosuhteissa Helsingin Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Oli todellinen nautinto uida yksin omalla radalla, eli ketään ei tarvinnut varoa kovissakaan vedoissa. Harjoituksen jälkeen tein kuitenkin päätöksen ottaa loppuajan kisoihin asti todella kevyesti, ilman varsinaisia suunniteltuja treeneisisältöjä. Syynä tähän oli todella tahmea irtiottokyky 2,5 viikkoa ennen kisoja.

Jatka lukemista ”Ongelmat jatkuvat ja hermot on koetuksella!”

Kisakoneen viritys alkaa

SM-kisoihin on aikaa kolme ja puoli viikkoa ja pikkuhiljaa treeneissä siirrytään kisakoneen virittämiseen, eli herkistelyihin. Kauden kovin treeniviikko on nyt altaassa takana ja olo on yllättävän hyvä. Tein viikon kaksi kovinta treeniä poikkeuksellisesti peräkkäisinä päivinä osittain työkiireiden takia, mutta osittain myös siitä syystä, että uimahallissa oli toisena päivänä loistavasti tilaa tehdä kova harjoitus. Pakko myöntää, että kroppa tuntee treenanneensa, mutta toisaalta fiilis on edelleen innostunut ja ehä hieman odottavakin. Jatka lukemista ”Kisakoneen viritys alkaa”

Viimeisiä kovia viikkoja viedään!

 

Uinnin SM-kisaprojekti etenee aika lailla aikataulun mukaisesti, kun SM-kisojen alkuun on aikaa neljä ja puoli viikkoa. Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa tällä kaudella testaamaan vauhtiani myös kellolla, kun aktiiviaikojen valmentajaisäni oli treeneissä kellottamassa 25- ja 50-metrisiä. Ajat ei vielä päätä huimaa ja uinti oli muutenkin viikolla tahmean tuntuista. Koko ajan oli fiilis, että kropassa olisi paljon enemmän annettavaa, mutta kun tehoja ei vaan saa irti. Toisaalta alla on kauden kovimmat viikot, joten ”hienoinen” jumi ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Juttelin treenin jälkeen myös valmentajani Arin kanssa ajoista ja hän totesi, että ”hyvin ollaan aikataulussa, eli kaikki kunnossa”. Itse odotin ajoiltani hieman enemmän, mutta kun on tukkoista, niin minkäs teet. Nyt pitää vain luottaa, että herkistelyt ajavat asiansa ja irtiottokyky löytyy ajoissa.

Treenejä olen jatkanut edelleen kovien kisavauhtisten sarjojen parissa ja niissä pääfokus on edelleen vain 50 m vapaauinnissa. Ehkä juuri tuosta johtuen olen itselleni tyypilliseen tapaan joidenkin kovempien treenien jälkeen kyseenalaistanut tekemiseni, eli uinko riittävän kovat sarjat ja pitäisikö olla väsyneempi? Päässä pyörii myös ajatus, että pääsenko heinäkuun alkuun mennessä tavoiteltuihin tuloksiin, vai onko jotain jäänyt tekemättä? Onneksi Ari on apuna antamassa kaivattua tukea ja muistuttamassa mitä treeneiltä haetaan, kun fokus on vain 50 m matkalla. Yksi syy tahmeaan oloon kovavauhtisissa uinneissa on varmasti myös itselleni uudella kontrastivoimaharjoittelulla. Kyseiset harjoitukset ei juurikaan jumita lihaksia, mutta väsyttävät hermostoa. Ehkäpä juuri sen takia en saanut kellotetuissa uinneissakaan kaikkea irti.

Harjoitusolosuhteiden ja -tilojen osalta alkaa tilanne Lahdessa olla entistä haastavampi, kun kaksi hallia meni kiinni. Toki maauimalan 50-metrinen allas on vihdoin auki, mutta kun ilman lämpötila on ollut pääosin alle 10 astetta ja altaan vesi alle 24 astetta, niin ei paljon houkuttele. Halleista on auki vain pieni 5-ratainen, jossa kylmien ilmojen takia käyvät myös seurat ja muut käyttäjäryhmät. Sopivaa treeniväliä saa siis tosissaan töiden lomassa metsästää. Onneksi olen saanut valvojilta melko hyvin ymmärrystä ja he ovat yrittäneet parhaansa mukaan raivata minulle edes pientä kaistaletta, ettei kolise kuntouimareiden kanssa kädet yhteen. Toki niitäkin hetkiä on ollut, että olen joutunut uimaan treenit heidän seassaan. Nyt vaan toivotaan ilmojen lämpenemistä, jotta tilaa treenaamiseen olisi paremmin.

Yksi treeniviikko on taas takana ja olo oli tänään aamulla yli 9 tunnin unienkin jälkeen todella väsynyt. Mielessä pyöri, että onneksi ohjelmassa on vain palauttava ja kevyt uintitreeni, kun viikon kovat päätreenit oli jo takanapäin. Tuo väsynyt fiilis loppuikin yllättäen altaaseen hypätessäni ja uinti tuntui ajankohtaan nähden loistavalta. Olen viime vuosina aina tehnyt ratkaisuja pitkälti fiilispohjalta, niin tänäänkin. Ohjelman mukaan oli tarkoitus uida vain pelkkää löysää ja palauttavaa uintia, mutta hyvästä fiiliksestä johtuen otin mukaan myös joitain kisavauhtisia spurtteja. Tuntuma veteen oli loistava ja spurteissa uinti tuntui vahvalta ja nopealta. Noudatin siis omaa treenifilosofiaani, enkä ennalta suunniteltua ohjelmaa. Lopputuloksena oli loistava fiilis treenin jälkeen ja uskon kasvaminen omaan tekemiseeni.

Edessä on enää yksi kova viikko, jonka jälkeen siirrytään kevyempään herkistelykauteen. Herkistelyissä olen viimeiset 10 vuotta mennyt lähes täysin fiiliksen mukaan ja pääkisat ovat onnistuneet täydellisesti lähes joka kerta. Samalla fiilispohjalla mennään viimeiset 2-3 viikkoa ennen Tampereen SM-kisojakin. Olen sitä mieltä, että viimeisen kahden viikon aikana ei voi enää mitään uutta rakentaa, mutta paljon pystyy tehtyä työtä pilamaan.

Jatketaan siis treeneistä nauttien kohti päätavoitetta!

 

SM-kisoihin aikaa 6 viikkoa

Projekti etenee ja Tampereen SM-uinteihin on aikaa tasan kuusi viikkoa. Treenien osalta kaikki on sujunut suhteellisen hyvin ja edellisessä kirjoituksessani mainitut olkapääongelmatkin ovat hieman helpottaneet. Positiivista on sekin, ettei olkapäiden takia ole tarvinnut jättää yhtään uintitreeniä väliin ja jopa kaikki kovat sarjatkin olen pystynyt uimaan suunnitelmien mukaisesti. Salitreeneissä pitää loppuaika olla varovaisempi, ettei takapakkia enää tulisi. Kontrastivoimassa kun treenaan pikavoimasarjat ja raskaammilla painoilla tehtävät sarjat vuorotellen, niin niihin sisältyy omalla kohdallani aina pieniä riskejä. Varsinkin pikavoiman räjähtäviä liikkeitä varten on huolehdittava kunnon lämmitelyistä sekä mahdollisimman puhtaista liiketekniikoista.

Hyvää fiilistä tekemiseen on tuonut myös se, että kroppa palautuu kovistakin harjoituksista todella hyvin. Näin vanhemmalla iällä palautumisella on iso merkitys ja oman kehon kuuntelu onkin ollut itselleni jo vuosikausia tärkeässä roolissa. Oma mottoni masters-ikäisenä on jo pitkään ollut: Kisoja ei voita se, joka treenaa eniten, vaan se joka treenaa fiksuimmin. Ikä tuo kyllä viisautta, mutta valitettavasti se myös hidastaa palautumista. Jos treeneissä tuntuu, etten ole edellisestä harjoituksesta kunnolla palautunut, niin olen aina uskaltanut ottaa väliin joko palauttavamman harjoituksen, tai kokonaan treenivapaan päivän. Tämän projektin aikana noita vapaita ei ole vielä tarvittu. Uskon, että monet itseni ikäiset kilpakumppanit treenaavat minua paljon enemmän, mutta onko jokaisella treenilla jokin tarkoitus ja uskalletaanko ottaa niitä kehon tarvitsemia vapaapäiviä.

Valmentajani Ari Ailion ohjelmissa ollaan jatkettu kovia kisavauhtisia sarjoja, joihin on lisätty ylhäältä (starttipallilta) uitavia rikottuja 50- ja 75-metrisiä ja välillä jopa satasiakin. Rikotuilla tarkoitetaan sarjoja, joissa kisamatka on pilkottu pienien taukojen kautta lyhyempiin pätkiin, esim. 25- tai 50-metristen jälkeen pidetään lyhyt 5-15 sekunnin tauko, jotta pystyn pitämään maksimaalista kisavauhtia koko matkan. Näissä sarjoissa olen pystynyt uimaan itseni hyvin hapoille, joten eikohän SM-kisojen 100 m vapaauinnistakin selvitä hengissä. Uintimäärät eivät ole kovinkaan kummoisia ja pääosin ne ovat jääneet noin 2,5 km:iin per harjoitus. Tosin jokaisella metrillä on jokin tarkoitus, eli kaikki turha tekeminen on karsittu pois. Näin masters-ikäisenä treeniaikaa on käytettävissä vain rajallinen määrä. Juuri sen takia pyrin keskittymään täysipainotteisesti treenin jokaiseen yksityiskohtaan, jolloin kokonaisuudesta saadaan maksimaalinen hyöty myös irti.

Aikaa h-hetkeen, eli SM-kisojen 50m vapaauintiin on tästä päivästä tasan 6 viikkoa. Seuraavat reilut kaksi viikkoa jatketaan edelleen kauden kovimmmilla harjoituksilla, eli race pace -sarjoilla ja rikotuilla, hapettomia hypoxi-sarjoja kuitenkaan unohtamatta. Viime viikon jälkeen tein pienen muutoksen ohjelmarunkoon, kun siirryin neljän uinnin ja kahden voimaharjoituksen viikkorytmiin. Ari tekee uintiohjelmista kaksi kovinta ja itse suunnittelen kahden muun sisällöt. Yksi omista treeneistäni on täysin palauttava matalatehoinen, jossa annetaan kropalle ja hermostolle lepoa sekä keskitytään tekniikkaan. Toisessa keskityn pääosin nopeuteen, eli ohjelmassa on vain lyhyitä spurtteja sekä löysää uintia. Nopeutta haen kisojen lähestyessä koko ajan enemmän myös kuminauhalla tehtävillä ylinopeustreeneillä. Näiden harjotteiden avulla pystyn uimaan hetkellisesti kovemmalla vauhdilla sekä tiuhemmalla frekvenssillä kuin ilman kuminauhaa uidessani ja uskon niiden auttavan kisavauhtia haettaessa lihasten hermotusta maksimivauhtisessa uinnissa.

Projekti jatkuu ja mikä parasta, into tuntuu kisojen lähestyessä koko ajan nousevan. Luottavaisin mielin odotan tulevaa ja uskon nauttivani SM-kisoissa jokaisesta hetkestä!

Olkapääongelmien kanssa painimista

Olkapääongelmien kanssa painitaan, mutta vielä taistellaan kohti päätavoitetta!

SM-kisaprojekti etenee ja h-hetkeen on aikaa reilut seitsemän viikkoa, eli todella vähän. Kolme suhteellisen tiukkaa viikkoa ehdin altaassa ja salilla vetämään suunnitelmien mukaisesti ilman isompia ongelmia. Salilla ohjelmassa oli jo aiemmin edellisessä kirjoituksessa mainitsemiani laskevia pyramideja ja altaassa hapettomia sarjoja sekä kisavauhtisia race pace -sarjoja. Viime viikko oli palauttava viikko, joka tulikin tarpeeseen. Viimeisen kovan viikon toisessa salitreenissä tuli taas olkapään kanssa takapakkia, eli haasteet jatkuvat.

Jatka lukemista ”Olkapääongelmien kanssa painimista”

Uimarina jo 39 vuotta

Tommy Rundgren, uimarina jo 39 vuotta.

Tämän blogin tarkoituksena on avata omaa harjoitteluani sekä harjoitusten sisältöjä kohti Tampereella kesällä 2017 uitavia SM-kisoja. Olen edellisen kerran uinut yleisen sarjan SM-kisoissa vuonna 2000, joten tilanne on itselleni kohta 49-vuotiaana enemmän kuin mielenkiintoinen. Olen projektini osalta kuitenkin realisti, enkä haaveile menestyksestä SM-altaassa, kun kilpakumppanini ovat pääosin itseäni puolta nuorempia ja osa jopa omien lasteni ikäisiä. Tavoitteena onkin haastaa 50 metrin vapaauinnissa lähinnä itseäni ja katsoa mitä keski-ikäisen ukon kropasta saadaan vielä irti. Ajatus SM-kisoihin osallistumisesta syntyi, kun omat ”ikämiesten” masters-uinnin MM-kisojen aikataulut eivät sopineet työkuvioihini ja jonkun kisatavoitteen halusin kesälle asettaa. Kun vielä tilastoaikani riitti alittamaan SM-kisojen aikarajat, oli päätöksen tekeminen yllättävän helppoa. Tervetuloa seuraamaan projektiani!

Jatka lukemista ”Uimarina jo 39 vuotta”