Ongelmat jatkuvat ja hermot on koetuksella!

Viimeiset puolitoista viikkoa meni treenien osalta hieman rikkonaisena, kun töiden ja ystävän 50-vuotisjuhlien takia en päässyt tekemään kaikkia treenejä ihan suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta kovat viikot oli jo takana, eli varsinaiset työt kisakunnon eteen oli jo tehty ja ohjelmassa oli lähinna vain ”kisakoneen” virittelyä. Jaksossa oli enää yksi hieman kovempi treeni, jossa pääfokus oli kahdessa rikotuissa 50-metrisessä sekä yhdessä rikotussa 60-metrisessä. Tämän harjoituksen pääsin vetämään työmatkalla huippuolosuhteissa Helsingin Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Oli todellinen nautinto uida yksin omalla radalla, eli ketään ei tarvinnut varoa kovissakaan vedoissa. Harjoituksen jälkeen tein kuitenkin päätöksen ottaa loppuajan kisoihin asti todella kevyesti, ilman varsinaisia suunniteltuja treeneisisältöjä. Syynä tähän oli todella tahmea irtiottokyky 2,5 viikkoa ennen kisoja.

Jatka lukemista ”Ongelmat jatkuvat ja hermot on koetuksella!”

Kisakoneen viritys alkaa

SM-kisoihin on aikaa kolme ja puoli viikkoa ja pikkuhiljaa treeneissä siirrytään kisakoneen virittämiseen, eli herkistelyihin. Kauden kovin treeniviikko on nyt altaassa takana ja olo on yllättävän hyvä. Tein viikon kaksi kovinta treeniä poikkeuksellisesti peräkkäisinä päivinä osittain työkiireiden takia, mutta osittain myös siitä syystä, että uimahallissa oli toisena päivänä loistavasti tilaa tehdä kova harjoitus. Pakko myöntää, että kroppa tuntee treenanneensa, mutta toisaalta fiilis on edelleen innostunut ja ehä hieman odottavakin. Jatka lukemista ”Kisakoneen viritys alkaa”

Viimeisiä kovia viikkoja viedään!

 

Uinnin SM-kisaprojekti etenee aika lailla aikataulun mukaisesti, kun SM-kisojen alkuun on aikaa neljä ja puoli viikkoa. Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa tällä kaudella testaamaan vauhtiani myös kellolla, kun aktiiviaikojen valmentajaisäni oli treeneissä kellottamassa 25- ja 50-metrisiä. Ajat ei vielä päätä huimaa ja uinti oli muutenkin viikolla tahmean tuntuista. Koko ajan oli fiilis, että kropassa olisi paljon enemmän annettavaa, mutta kun tehoja ei vaan saa irti. Toisaalta alla on kauden kovimmat viikot, joten ”hienoinen” jumi ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Juttelin treenin jälkeen myös valmentajani Arin kanssa ajoista ja hän totesi, että ”hyvin ollaan aikataulussa, eli kaikki kunnossa”. Itse odotin ajoiltani hieman enemmän, mutta kun on tukkoista, niin minkäs teet. Nyt pitää vain luottaa, että herkistelyt ajavat asiansa ja irtiottokyky löytyy ajoissa.

Treenejä olen jatkanut edelleen kovien kisavauhtisten sarjojen parissa ja niissä pääfokus on edelleen vain 50 m vapaauinnissa. Ehkä juuri tuosta johtuen olen itselleni tyypilliseen tapaan joidenkin kovempien treenien jälkeen kyseenalaistanut tekemiseni, eli uinko riittävän kovat sarjat ja pitäisikö olla väsyneempi? Päässä pyörii myös ajatus, että pääsenko heinäkuun alkuun mennessä tavoiteltuihin tuloksiin, vai onko jotain jäänyt tekemättä? Onneksi Ari on apuna antamassa kaivattua tukea ja muistuttamassa mitä treeneiltä haetaan, kun fokus on vain 50 m matkalla. Yksi syy tahmeaan oloon kovavauhtisissa uinneissa on varmasti myös itselleni uudella kontrastivoimaharjoittelulla. Kyseiset harjoitukset ei juurikaan jumita lihaksia, mutta väsyttävät hermostoa. Ehkäpä juuri sen takia en saanut kellotetuissa uinneissakaan kaikkea irti.

Harjoitusolosuhteiden ja -tilojen osalta alkaa tilanne Lahdessa olla entistä haastavampi, kun kaksi hallia meni kiinni. Toki maauimalan 50-metrinen allas on vihdoin auki, mutta kun ilman lämpötila on ollut pääosin alle 10 astetta ja altaan vesi alle 24 astetta, niin ei paljon houkuttele. Halleista on auki vain pieni 5-ratainen, jossa kylmien ilmojen takia käyvät myös seurat ja muut käyttäjäryhmät. Sopivaa treeniväliä saa siis tosissaan töiden lomassa metsästää. Onneksi olen saanut valvojilta melko hyvin ymmärrystä ja he ovat yrittäneet parhaansa mukaan raivata minulle edes pientä kaistaletta, ettei kolise kuntouimareiden kanssa kädet yhteen. Toki niitäkin hetkiä on ollut, että olen joutunut uimaan treenit heidän seassaan. Nyt vaan toivotaan ilmojen lämpenemistä, jotta tilaa treenaamiseen olisi paremmin.

Yksi treeniviikko on taas takana ja olo oli tänään aamulla yli 9 tunnin unienkin jälkeen todella väsynyt. Mielessä pyöri, että onneksi ohjelmassa on vain palauttava ja kevyt uintitreeni, kun viikon kovat päätreenit oli jo takanapäin. Tuo väsynyt fiilis loppuikin yllättäen altaaseen hypätessäni ja uinti tuntui ajankohtaan nähden loistavalta. Olen viime vuosina aina tehnyt ratkaisuja pitkälti fiilispohjalta, niin tänäänkin. Ohjelman mukaan oli tarkoitus uida vain pelkkää löysää ja palauttavaa uintia, mutta hyvästä fiiliksestä johtuen otin mukaan myös joitain kisavauhtisia spurtteja. Tuntuma veteen oli loistava ja spurteissa uinti tuntui vahvalta ja nopealta. Noudatin siis omaa treenifilosofiaani, enkä ennalta suunniteltua ohjelmaa. Lopputuloksena oli loistava fiilis treenin jälkeen ja uskon kasvaminen omaan tekemiseeni.

Edessä on enää yksi kova viikko, jonka jälkeen siirrytään kevyempään herkistelykauteen. Herkistelyissä olen viimeiset 10 vuotta mennyt lähes täysin fiiliksen mukaan ja pääkisat ovat onnistuneet täydellisesti lähes joka kerta. Samalla fiilispohjalla mennään viimeiset 2-3 viikkoa ennen Tampereen SM-kisojakin. Olen sitä mieltä, että viimeisen kahden viikon aikana ei voi enää mitään uutta rakentaa, mutta paljon pystyy tehtyä työtä pilamaan.

Jatketaan siis treeneistä nauttien kohti päätavoitetta!