Ongelmat jatkuvat ja hermot on koetuksella!

Viimeiset puolitoista viikkoa meni treenien osalta hieman rikkonaisena, kun töiden ja ystävän 50-vuotisjuhlien takia en päässyt tekemään kaikkia treenejä ihan suunnitelmien mukaisesti. Toisaalta kovat viikot oli jo takana, eli varsinaiset työt kisakunnon eteen oli jo tehty ja ohjelmassa oli lähinna vain ”kisakoneen” virittelyä. Jaksossa oli enää yksi hieman kovempi treeni, jossa pääfokus oli kahdessa rikotuissa 50-metrisessä sekä yhdessä rikotussa 60-metrisessä. Tämän harjoituksen pääsin vetämään työmatkalla huippuolosuhteissa Helsingin Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Oli todellinen nautinto uida yksin omalla radalla, eli ketään ei tarvinnut varoa kovissakaan vedoissa. Harjoituksen jälkeen tein kuitenkin päätöksen ottaa loppuajan kisoihin asti todella kevyesti, ilman varsinaisia suunniteltuja treeneisisältöjä. Syynä tähän oli todella tahmea irtiottokyky 2,5 viikkoa ennen kisoja.

Tällä viikolla ohjelmassa oli viimeinen pikavoimatreeni ja päälle kevyt kilometrin lilluttelu altaassa otetta hakien sekä kolme muuta uintia täysin fiiliksen mukaan. Tarkoitus oli siis uida maksimispurtteja vain, jos kroppa tuntui niihin valmiilta, eli ei pakottamalla. Ja muuten vain palauttavaa uintia sekä tekniikkaa.

Toisessa treenissä uinti tuntui aiempia treenejä irtonaisemmalta, eli sputeissa sai kropasta jo suhteellisen hyvin tehoja irti. Ainoastaan vasen kylki tuntui verryttelyssä jotenkin kireältä, varsinkin selkäuinnissa. Treeni piti sisällään tekniikkaa, löysää uintia, rentoja spurtteja sekä täysvauhtisia 15-metrisiä starttipallilta lähtöä treenaten. Olin vetänyt jo kaksi rivakkaa pätkää, joissa startin veteenmenokulma sekä itse uinti tuntuivat jo suhteellisen hyviltä. Kolmannen päätin vetää perhosuintia koska senkin 50-metrinen on SM-kisojen ohjelmassani. Olkapäiden takia sen uiminen oli koko talven jäänyt tekemättä, mutta nyt ne tuntuivat olevan ok-kunnossa. Hyvä keskittyminen starttiasentoon, kova ponnistus ja NAPS! Viiltävä kipu vasemmassa kyljessä lopetti sen spurtin jo ponnistusvaiheeseen ja mielessä avain ajatus ”ei voi olla totta”!!!
No, se harjoitus jäi siihen. Pystyin vain kellutellen verryttelemään 150 metriä, mutta yhtään ponnistusta päädystä ei kylki enää siinä harjoituksessa kestänyt. Pakko myöntää, että mieleen hiipi jo pieni epätoivo ja ajatus, että eikö minua ole jo riittävästi viime vuosina koeteltu? Molempien ollkapäiden leikkaukset sekä polvesta löytynyt alkava nivelrikko, ei saatana! Kyljessä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, mutta ilmeisesti vanha ja kulunut kroppa ei vaan enää kestä kunnon treenejä.

Nyt on Buranaa taas popsittu ja kyljelle annettu säännöllisesti kylmähoitoa. Juhannusaattona kävin Vierumäellä uimassa, mutta kyljen takia en pystynyt uimaan kuin hiljaista vauhtia. Ja selkäuintia se ei kestänyt ollenkaan, starteista puhumattakaan. Loppuviikonlopun olen vain lepäillyt ja ylensyönyt. Leposärkyä ei kyljessä enää onneksi ole, mutta esimerkiksi aivastaminen on osoittautunut melkoiseksi killeriksi. Myös nukkuessa liian nopeat asennonvaihdot aiheuttavat viiltävää kipua. Onko kyse kylkiluusta vai lihasvammasta, sitä en osaa edes sanoa. Painaessa kipu tuntuu pääosin alimman kylkiluun kohdalla. Kisoihin on vielä aikaa 1,5 viikkoa ja ne varsinaiset työt on onneksi tehty. Huomenna yritän saada hyvälle urheilulääkärille ajan, jotta saisi jonkinlaisen tiedon, mikä kyljessä on vialla. Käyn ensi viikolla vain kevyesti altaassa ja toivon parasta, että ennen kisoja pääsisin uimaan edes joitain kisavauhtisia spurtteja. Ja jos kisaamisesta ei ole mitään varsinaista terveydellistä vaaraa, niin puudutetaan kylki Tampereen SM-kisoihin.

Nyt peukut pystyyn ystävät, ikä ei näköjään olekaan vain numero!

 

 

1 vastaus artikkeliin “Ongelmat jatkuvat ja hermot on koetuksella!”

Vastaa