SM-kisoihin aikaa 6 viikkoa

Projekti etenee ja Tampereen SM-uinteihin on aikaa tasan kuusi viikkoa. Treenien osalta kaikki on sujunut suhteellisen hyvin ja edellisessä kirjoituksessani mainitut olkapääongelmatkin ovat hieman helpottaneet. Positiivista on sekin, ettei olkapäiden takia ole tarvinnut jättää yhtään uintitreeniä väliin ja jopa kaikki kovat sarjatkin olen pystynyt uimaan suunnitelmien mukaisesti. Salitreeneissä pitää loppuaika olla varovaisempi, ettei takapakkia enää tulisi. Kontrastivoimassa kun treenaan pikavoimasarjat ja raskaammilla painoilla tehtävät sarjat vuorotellen, niin niihin sisältyy omalla kohdallani aina pieniä riskejä. Varsinkin pikavoiman räjähtäviä liikkeitä varten on huolehdittava kunnon lämmitelyistä sekä mahdollisimman puhtaista liiketekniikoista.

Hyvää fiilistä tekemiseen on tuonut myös se, että kroppa palautuu kovistakin harjoituksista todella hyvin. Näin vanhemmalla iällä palautumisella on iso merkitys ja oman kehon kuuntelu onkin ollut itselleni jo vuosikausia tärkeässä roolissa. Oma mottoni masters-ikäisenä on jo pitkään ollut: Kisoja ei voita se, joka treenaa eniten, vaan se joka treenaa fiksuimmin. Ikä tuo kyllä viisautta, mutta valitettavasti se myös hidastaa palautumista. Jos treeneissä tuntuu, etten ole edellisestä harjoituksesta kunnolla palautunut, niin olen aina uskaltanut ottaa väliin joko palauttavamman harjoituksen, tai kokonaan treenivapaan päivän. Tämän projektin aikana noita vapaita ei ole vielä tarvittu. Uskon, että monet itseni ikäiset kilpakumppanit treenaavat minua paljon enemmän, mutta onko jokaisella treenilla jokin tarkoitus ja uskalletaanko ottaa niitä kehon tarvitsemia vapaapäiviä.

Valmentajani Ari Ailion ohjelmissa ollaan jatkettu kovia kisavauhtisia sarjoja, joihin on lisätty ylhäältä (starttipallilta) uitavia rikottuja 50- ja 75-metrisiä ja välillä jopa satasiakin. Rikotuilla tarkoitetaan sarjoja, joissa kisamatka on pilkottu pienien taukojen kautta lyhyempiin pätkiin, esim. 25- tai 50-metristen jälkeen pidetään lyhyt 5-15 sekunnin tauko, jotta pystyn pitämään maksimaalista kisavauhtia koko matkan. Näissä sarjoissa olen pystynyt uimaan itseni hyvin hapoille, joten eikohän SM-kisojen 100 m vapaauinnistakin selvitä hengissä. Uintimäärät eivät ole kovinkaan kummoisia ja pääosin ne ovat jääneet noin 2,5 km:iin per harjoitus. Tosin jokaisella metrillä on jokin tarkoitus, eli kaikki turha tekeminen on karsittu pois. Näin masters-ikäisenä treeniaikaa on käytettävissä vain rajallinen määrä. Juuri sen takia pyrin keskittymään täysipainotteisesti treenin jokaiseen yksityiskohtaan, jolloin kokonaisuudesta saadaan maksimaalinen hyöty myös irti.

Aikaa h-hetkeen, eli SM-kisojen 50m vapaauintiin on tästä päivästä tasan 6 viikkoa. Seuraavat reilut kaksi viikkoa jatketaan edelleen kauden kovimmmilla harjoituksilla, eli race pace -sarjoilla ja rikotuilla, hapettomia hypoxi-sarjoja kuitenkaan unohtamatta. Viime viikon jälkeen tein pienen muutoksen ohjelmarunkoon, kun siirryin neljän uinnin ja kahden voimaharjoituksen viikkorytmiin. Ari tekee uintiohjelmista kaksi kovinta ja itse suunnittelen kahden muun sisällöt. Yksi omista treeneistäni on täysin palauttava matalatehoinen, jossa annetaan kropalle ja hermostolle lepoa sekä keskitytään tekniikkaan. Toisessa keskityn pääosin nopeuteen, eli ohjelmassa on vain lyhyitä spurtteja sekä löysää uintia. Nopeutta haen kisojen lähestyessä koko ajan enemmän myös kuminauhalla tehtävillä ylinopeustreeneillä. Näiden harjotteiden avulla pystyn uimaan hetkellisesti kovemmalla vauhdilla sekä tiuhemmalla frekvenssillä kuin ilman kuminauhaa uidessani ja uskon niiden auttavan kisavauhtia haettaessa lihasten hermotusta maksimivauhtisessa uinnissa.

Projekti jatkuu ja mikä parasta, into tuntuu kisojen lähestyessä koko ajan nousevan. Luottavaisin mielin odotan tulevaa ja uskon nauttivani SM-kisoissa jokaisesta hetkestä!

Vastaa