”Vanhuksena” SM-kisoissa

Niin se tämä 12-viikkoinen SM-uintiprojekti saatiin kunnialla päätökseen ja onneksi vielä terveenä. Vaikka koko kauteen mahtui paljon haasteita, niin päälimmäiseksi mieleen jäi hyvä fiilis ja hieno kokemus. Projektihan alkoi alun perin jo marraskuussa, mutta päättyi jo helmikuussa olkavaivoihin. Kun SM-kisoihin oli aikaa 12 viikkoa otin valmentaja Ari Ailioon uudelleen yhteyttä ja tehtiin suunnitelmat, joiden tavoitteena oli päästä kisakuntoon 12 viikossa. Toki tuon välinkin harjoittelin, mutta kovia treenejä en pystynyt uimaan pitkään aikaan. Haastaita on siis ollut, mutta loppujen lopuksi kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin. Iso kiitos Arille ohjelmista ja valmennuksesta!

Kisaviikon fiilikset:

Kävin kisaviikolla ennen Tampereelle lähtöä altaassa vain tiistaina ja uinti tuntui silloin ensimmäistä kertaa lähes täydelliseltä. Lihakset olivat auki ja meno altaassa lennokasta sekä rentoa. Keskiviikkona matkustin töiden jälkeen Tampereelle ja matkalla hain Arin vielä Hämeenlinnasta kyytiin. Alkuillasta kisa-altaan testaus ja hotelliin syömään ja nukkumaan.

Torstain aamujakson ohjelmassa oli heti kisojen päälajini, 50 metrin vapaauinti. Onneksi laji oli vasta puolenpäivän jälkeen, kun en ole koskaan ollut aikaisten aamukisojen ystävä. Mutta jostain syystä jo verryttelyssä uinti tuntui todella tahmealta, eikä tiistain rentoudesta ja lennokkuudesta ollut tietoakaan. Uskoin kuitenkin, että kisassa tuntuma palaa ennalleen. Startti sujui yllättävän hyvin, mutta itse uinti oli kaukana siitä, mitä sen pääkisoissa pitäisi olla. Meno oli tahmeaa liisterissä uimista ja tuloskin sen mukainen. Aika 25,16 jäi selvästi tavoitteestani. Minimitavoitteeni oli alle 25 sekuntia ja kiitettävän olisin antanut alle 24,8 ajasta. Paska uinti, mutta sitä ei voinut jäädä suremaan. Sijoitukseni oli 104:n uimarin joukossa 51.

Illan finaaleissa tunnelma oli kuitenkin loistava, kun Matti Mattson ui ensin 100 metrin rintauinnin ja kuvan Ari-Pekka Liukkonen 50 metrin vapaauinnin Suomen ennätykset. ja A-P:n uinti oli suorastaan häikäisevä. Kun maailmanluokan sprintteri parantaa ennätystään tuolla matkalla 32 sadasosaa ja ui itsensä maailmantilaston top 5:een, niin uintia voi pitää sensaatiomaisena. Onnea SE-miehille ja tsemppiä koko Suomen maajoukkueelle 23.7. Budapestissa alkaviin MM-uinteihin!
Ja olihan illan finaaleissa myös hieno yllätys, kun saimme kisojen vanhimpina uimareina Janne Virtasen kanssa kutsun YLE:n suoraan TV-lähetykseen. Ja se oli muuten ensimmäinen kerta 39-vuotisen uintiurani aikana! Janne oli myös illan Urheiluruudussa haastattelussa, koska taisi olla historien ensimmäinen kerta, kun isä ui samoissa SM-kisoissa tyttärensä kanssa. Hienosti meni ensikertalaisilta Jannelta ja Saralta tuo TV-haastattelu.

Perjantaiaamun ensimmäinen laji SM-altaassa oli miesten 100 m vapaauinti, joka on ollut 50-metrisen kanssa se vahvin lajini jo vuosia. Treenit oli tosin tällä kaudella suunnattu sprinttimatkalle, joten mielessä oli pieni huoli omasta maitohappokestävyydestäni. Verryttelyssä uinti tuntui kuitenkin hyvältä, eikä edellispäivän tahmeudesta ollut enää tietoakaan. Startti oli itselleni erinomainen. Puolimatkan väliaika ehkä hieman hidas 26,89, mutta uinti tuntui hyvältä ja loppukin tuli ilman pahaa hyytymistä aikaan 55,68. Lopullinen sijoitukseni 112:n uimarin joukossa oli 47. Valmentajalegenda Esa Sievinenkin kävi antamassa seniorille positiivista palautetta lajin jälkeen. Hyvin pysyi kuulemma veto pitkänä loppuun asti. Tuollainen palaute tuntuu muuten oikeasti hyvältä, kiitos Esa siitä!

Oman SM-kisprojektini viimeinen laji oli lauantain aamujaksossa uitu miesten 50 metrin perhouinti. Tämän lajin kohdalla oli ennakkoon ilmassa enemmän kysymysmerkkejä kuin kahden aiemman. Vaikka laji meni täydellisesti kevään 2016 Lontoon Mastersien EM-kisoissa, niin lähtökohdat olivat nyt hyvin erilaiset. Aiemmin mainitsemien olkapäävaivojen takia en ollut marraskuun jälkeen uinut ennen Tampereelle tuloa kuin kaksi maksimivauhtista 15-metristä perhosuintia sekä nyt alkuverryttelyssä uimat neljä spurttia. Varmuutta ei siis ollut.

Lähtö sujui jälleen hyvin, mutta ensimmäisen hengityksen otin jostain syystä liian aikaisin jo 20 metrin kohdalla. Muutenkin yritystä oli ehkä hieman liikaa ja se vähensi uinnin rentoutta. Kaikki meni kuitenkin yllättävän hyvin loppuun asti ilman väsähtämistä ja loppuaaikaan 27,10 voin olla varsin tyytyväinen. Aika jäi vain 5 sadasosaa viimevuoden EM-kisojen ajastani ja silloin kausi ei ollut läheskään näin rikkonainen. Hieman se, ettei 27 sekunnin raja mennyt vieläkään rikki jäi harmittamaan, mutta vain hetkeksi. Loppusijoitus oli taas 47.

Nyt on kausi omalta kahdaltani ohi ja on aika pitää hieman treeneistä lomaa. Lähes 49-vuotiaana oli todella hieno kokemus olla mukana yleisen sarjan SM-kisoissa. Iso kiitos mukavista juttuhetkistä kaikille tutuille ja valmentajille sekä uimareille. Ja iso kiitos myös kannustajille. Sain yleisen sarjan ensimmäisen SM-mitalini 4 x 100 metrin vapaauintiviestistä juuri samaisessa Tampereen Kalevan uintikeskuksessa vuonna 1985 ja ensimmäisen henkilökohtaisen hopeani 50 metrin vapaauinnissa 1986, kun laji oli ensimmäistä kertaa virallinen SM-laji. Melkein voisi sanoa, että ympyrä on sulkeutunut, vaikka nyt oltiinkin valovuoden päässä mitalivauhdeista. Sanoin vuonna 2000, kun jäin kolmannen kerran ilman henkilökohtaista SM-mitalia, etten enää koskaan kisaa SM-altaassa, mutta lupaustani en näköjään pitänyt.

Uinko tulevaisuudessa vielä SM-altaassa, sitä en osaa sanoa. Mutta jos SM-aikarajat kisristyvät suunnitellun mukaisesti, niin se aika taitaa olla näillä tuloksilla auttamatta ohi. Suomen uinnille kuuluu kuitenkin hyvää. Taso on laajentunut huimasti ja ainakin omaan silmääni tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. Pirusti tsemppiä kaikille uinnin parissa toimiville valmentajille, uimareille, huoltajille ja seuraväelle sekä uimareiden vanhemmille tuleviin haasteisiin!

Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet lukea näitä keski-ikäisen kahlaajan kirjoituksia. Kun treeniloma päättyy, niin ensi kauden päätavoitteena on syyskuussa 2018 uitavat Masters-uinnin EM-kisat Sloveniassa. Siellä olenkin jo uudessa 50-vuotiaiden poikien sarjassa.

Lämmin kiitos Speedo, Kantaputki sekä Holla Online tuestanne!

Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!

 

Vastaa